Tuntosarvet? Siivet? Naisen anatomiaa?

Muutama sana kirjankansista: lokakuussa 2012 ilmestyneen Ystävätär K:n kannen yleisilmeen on tehnyt Marko Niemi. Musta piirros on minun tekemäni. Viherkeltainen taustakuvio on pelkkää etukantta katsoessa epäsymmetrinen ja näin rikkoo mustan kuvion melankolista staattisuutta. Mutta kun kannen avaa niin, että näkee sekä etu- että takakannen samanaikaisesti, huomaa, että myös viherkeltainen kuvio toistaa itsensä symmetrisesti, luoden roschachmaisesti varioituvia mielikuvia.

Kannesta voi tehdä useita vaihtoehtoisia tai yhtaikaisiksi kiertyviä tulkintoja. Merkityskerrostumia rakastavana ihmisenä olen ottanut tämän huomioon kuviota piirtäessäni. Yhtä oikeaa tulkintatapaa ei ole. Kansi on liitettävissä kirjan teemoihin monin eri tavoin. Tuntosarvet, siivet, naisen anatominen kuvio (esim. munasarjat), sydämen puolikkaat - siinä muutamia lukijoiden tulkintoja mustasta piirroksesta. Unohtamatta tietenkään ilmeisintä kuva-aihetta eli kasvia, köynnöstä, jossa siinäkin, kuten kirjassa, elämän ja kuoleman ainekset ovat samanaikaisesti läsnä, samoin kuin maan ja ihmisen kohtaamisessa/kosketuksessa.

Aforismilinkkejä

Suomen aforismiyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Sami Feiring (pj:nä 2004-2012) on jo vuosien ajan koonnut yhdistyksen ylläpitämille nettisivuille sikermiä nykyaforisteilta. Netistä löytyy aforismejani yhdistyksen Aforistihakemistosta, Aforismiblogista sekä Feiringin omasta blogista nimeltä Aforistiblogi.

Löytöretkueen runoja Tuli&Savussa 2011

Runouslehti Tuli&Savu julkaisi löytörunoprojektini eli Löytöretkueen runoja vuonna 2011 (lehti nro 64). Aloitin Löytöretkueen vuoden 2010 puolivälissä, ja koska se rakentuu blogipohjalle mielestäni hyvällä tavalla, en ole suuresti kiirehtinyt sen sovittamista paperille painettuun muotoon. Löytöretkue-kirja on kyllä suunnitteilla, jahka materiaalia kertyy tarpeeksi. Löytöretkuehan on fyysistä toimintaa eli sopivien antikvaaristen kirjojen jatkuvaa etsintää, konkreettista kirjaesineiden penkomista, matkustamistakin vaativa projekti, ja siinä mielessä kokeellisena runoutena myös uniikki projekti, käsityön ja käsitteellisyyden yhdistelmä.

Tuli&Savussa julkaistiin seuraavat Löytöretkueen runot:

Todellisesta asiain ylösalaisin kääntämisestä

Pieni varas

Sydän

Haavojen hoidosta

Puukko ja sinikello

Parnasso 6/2011

Parnassossa 6/2011 julkaistiin kuusitoista aforismiani. Samat aforismit oli vain hieman aiemmin samana vuonna julkaistu antologiassa Tiheiden ajatusten kirja - Uuden aforismin parhaat (toim. Sami Feiring). Syy saman setin käyttöön kahdessa paikassa oli hienoinen kiire. Parnassosta soitettiin: "Haluaisimme aforismejasi seuraavaan lehteen". Minä: "Ok, milloin tarvitsisitte ne?". Parnasson toimittaja: "Tänään". Kysyin, käyvätkö antologia-aforismit, ja ne kävivät. Joskus aforistinkin pitää olla nopea...



Kysymysmerkkien kauniita vauvankalloja


Kysymysmerkkien kauniita vauvankalloja minä silitän kynäni kärjellä.

Voinko puhua juurista, jos kohde ei suostu enää olemaan puu?

Hyvä ajatus kiusaa ajattelijaansa viipyilemällä.

Toiset huitovat käsillään vastauksen kaikkeen, toiset kysyvät, muuttuvat.

Tyhjyyttään ammottaa jokainen hetki, eheytymättömällä elämäntanssilla täytettävä.

Kiltin kukan on opeteltava komentamaan koko niittyä.

Tämä on kesken. Niin tämäkin. Sellaista on aikuisuus.

Liitto: kaksi samalla tavalla rikki, kuin jonkun viisaan rikkomina.

Häiriötekijä tekee sivuhomminaan kauneuttakin.

Siipirikon virittäminen vaatii hetken.

Kilpaillaan siitä, kuka sirottelee oman tuhkansa reippaimmin.

Vangitun eläimen silmässä ihmiskasvoista surua.

Oletko talvi vai tyhjä asiakirja?

Aurinko loputtomasti jahtaa varjoaan.

Nämä ajat menevät rikki mennessä.

Lopuksi et enää auo suutasi ja yritä kujertaa, vaan sanot. Ja muutut mullaksi.

Parnasso 7/2009

Parnasso julkaisi aukeaman verran runoani numerossa 7/2009. Runon osia päätyi myös Ystävätär K -kokoelmaan, mutta kirjan kokonaisuuteen sovitettuna hieman hiotumpana, eri muunnelmina ja/tai eri järjestyksessä. Tätä Parnassossa ollutta runoa tuli kyllä esitettyä useissakin paikoissa parin vuoden aikana. Aloitus "Näissä huomattavissa olosuhteissa. Näissä suurissa kierrosluvuissa." on vieläkin iskostuneena runoesitykselliseen lihasmuistiini.

Tähän blogialustalle kirjoittaessani en saa runoon aivan kaikkia niitä muotoiluja ja asetteluja, joita käytin Parnassossa, mutta suurinpiirtein näin:


Kaunis juhlapäivä


Näissä huomattavissa olosuhteissa.
Näissä suurissa kierrosluvuissa.

Me kumarramme ja me aplodeeraamme
äärettömänä, poikkeustilana, suruna, elokuuna
rikkinäinen päivä, rigor mortis, sanot
kaikki on kauheaa, sanon
on turha kuvitella mitään, sanot
miten kauniisti raha vaeltaa, sanon
miten nopeasti raha valuu silmänurkistasi, sanot
puhumme toistemme ohi kauppakeskuksina, sanon

en ole enää tässä, sanot

pitääkö juhlakuvassa olla vaiti ja liikkumatta, sanon
olen erilainen kuin haluaisit ja nyt voit vihata, sanot
miten voisimmekaan

olla toisin, katsomatta pörssikurssien kiihkeitä revontulia,
triljoonia kavalia noitia keuhkoissa ja yskä, arpeutuminen,
yskä. Tekniikka on keksitty.
Kaukaisilta tulevaisuuksilta valuu matalista matalin sävel,
murtaa otsan. Etsin
pieniä liikeratoja, aika on unohtamalla tehty.

Koeta kestää, se ei mene koskaan ohi.

Tunne tässä kohtaa, onko se niin yksinkertaista, sinutko
tekisi mieli kuiskia, öitteni ohutta lankaa,
kuin keskitysleirin savupiipuista leijaileva tuhka yrittäisi kertoa,
miten silmiisi iltapäivän kuu pimenee.

Paperilyhdyt loittonevat hitaasti toisistaan,
onko täällä kohta enää muita pimeässä?

Keijuko, olen

perhosnegaatio

hidas valotusaika, jotkut vain mittaavat tätä välähdystä eri tahdissa,
metriä, kilometriä, mailia, kierrosta, laulua, minuuttia, tuntia, sekuntia.

Viimeiset tienylittäjät kylmenevät tuolla, katso,
miten ne eivät löytäneet paikkaansa.
Yksi allejäänyt nytkähtää vielä,
pumpataan lyijyä, mitataan kiihtyvyys, kuunnellaan
miten hiljaa sydän hyrisee hiipuessaan.

Ystävätär kuolema saapuu työkalupakkeineen,
terineen, lauluineen, leikkureineen.
Tätä naista tarvitaan kaikilla aloilla,
hänen haalarinsa ja hanskansa ovat värikkäät.

Pieni tyttö ajaa tavallisella mustalla polkupyörällä,
kauppakeskusten välissä joku synnyttää,
joku virittää piikkilankaa,
romanialainen isoäiti on polvillaan

ja se muistaa tanssilattian olleen postimerkin kokoinen
tai valkokankaan, tai valtion, tai globaalin talouden.
Sen kyyneleissä on metallinsirpaleita ja syksyistä aseöljyä.

Aurinko ärjyy tuskallista loppukesää,
pian kai senkin on koneistuttava, pukeuduttava tilastojakkuun,
kiivettävä juhlapuheiden uumia pitkin vaatimaan lisää
kohmeisia nuorten naisten sormiluita,

ajatuksia, markkinoiden morsiamia, joiden silmistä
ohikiitävät linnunvarjot tungeksivat sisään.

Lumooja 1/2008

Ja tässä toinen Lumoojassa 1/2008 julkaistuista runoistani. Runo päätyi sellaisenaan esikoiskokoelmaanikin (Ystävätär K, s. 43). Tosin ilman sitä nimeä, jolla se Lumoojassa julkaistiin. Lumoojassa julkaistun runon nimenä oli "Takapihan aikaniekka". Sittemmin sanapari "Takapihan aikaniekka" on päätynyt erääseen aforistiikkaa käsittelevään esseetekstiini, joka ilmestyy vuonna 2013.

Lumooja 1/2008

Kirjallisuuslehti Lumoojassa nro 1/2008 (s. 24-25) julkaistiin kaksi runoani. Tässä ensimmäinen niistä:

Mistä kaikki alkoi: Reviiri-antologia 2007

Debytoin runoilijana Varsinais-Suomen taidetoimikunnan julkaisemassa Uuden kirjallisuuden vuosikirja Reviirissä vuonna 2007. Reviiri-antologia on Turun seudulla varsin tunnettu ja arvostettu julkaisu, mutta muualla Suomessa hyvin harvat tietävät siitä mitään. Syytä olisi: kun katsoo vanhojen Reviirien kirjoittajia, huomaa, että varsin moni Reviirissä debytoinut on tullut alalle jäädäkseen.

Reviiri 2007:n kannen ja taiton teki Katja Pakarinen.

Alla yksi näyteruno Reviiri-runoistani. Minulta oli julkaisussa mukana yhteensä 12 runoa. Reviiri-antologioita löytyy Varsinais-Suomessa hyvin kirjastoista. Turun kaupunginkirjastossa Reviirit pääsevät myös maakuntakokoelmaan. Helsingissä ja muualla saattaa joutua tilaamaan kaukolainana.